Kesäkurssit onnistuivat! Entä jatko?

Tanskalainen henkinen opettaja, selvänäköinen konsultti ja taiteilija Yvonne Wassini piti Suomessa 26.–29.6. neljä päivää kestävän intuitiivisen maalaamisen kurssin ja 30.6.–2.7. viikonloppukurssin feminiinisestä henkisyydestä. Kurssit onnistuivat hyvin, herättivät innostusta ja molempien kurssien loppuvaiheessa osallistujat toivoivat jatkoa. Kerron seuraavassa ensin vähän kursseista, sitten tulee kurssilaisten antamaa palautetta. Lopuksi kerron jatkosuunnitelmista, joita teimme molempien kurssien lopulla.

Kurssit pidettiin Oulun seudulla Ylikiimingissä luontomatkailuja tarjoavassa Vuoton Joutsenessa, jossa saimme villiyrteillä maustettua lähiruokaa. Pohjoinen luonto, jonka keskellä Vuoton Joutsen sijaitsee, oli olennainen tekijä molemmilla kursseilla: oli metsiä, järvi ja rantaniittyjä, joki ja soliseva koski, jonka rannalla kurssipaikkamme vanha Lammin pirtti sijaitsee, sekä lähteikkö metsässä pienen kävelymatkan päässä. Pihlajat ja niityt kukkivat hyvin runsaasti ja hyttyset panivat harjoittamaan kärsivällisyyttä. Maalauskurssin aikana koimme vuoroin sadetta, vuoroin aurinkoa, feminiinisenhenkisyyden kurssi sai lahjakseen loistavia kesäpäiviä.

Kursseille osallistui sekä Yvonnen vanhoja tuttuja aiemmilta kursseilta että useita hänelle ja meille ”vanhoille” aivan uusia tuttavuuksia. Ikähaarukka oli kivasti laaja meistä eläkeläismummoista aivan nuoriin. Suurin osa oli Oulun seudulta, mutta joitakin myös Etelä-Suomesta (ja tulkki Enontekiöltä).

Intuitiivisen maalaamisen kurssi aloitettiin avaamalla sisäinen kanava. Jokainen maalaamisjakso aloitettiin Yvonnen ohjaamalla meditaatiolla. Hän opasti maalaamaan valoyhteydestä käsin ja ylläpitämään sitä maalaamisen aikana. (Lisää Yvonnen intuitiivisesta maalaamisesta haastattelussa”Taidetta valotyönä)” Aurinkoisena aamuna lähdimme meditaation jälkeen luontoon, kuljimme oman sisimpämme johdattamina paikkaan, jonka koimme omaksemme ja saimme siellä aiheen päivän työhön. Toisina päivinä Yvonne antoi meditaatiossa inspiroivan aiheen ja jakoi sen jälkeen hyvin konkreettisesti käytännöllisiä ohjeita maalaamiseen. Hänellä on runsas varasto yksikertaisia ja toimivia niksejä, joiden avulla aloittelijakin saa aikaan sisäistä valoa säteileviä kuvia. Maalausprosessin aikana hän tarjosi henkilökohtaista apua.
Kurssilaiset pahoittelivat, että useimmilla ei ollut mahdollisuutta osallistua myös feminiinisen henkisyyden kurssiin ja kysyttiin, eikö Yvonne voisi opettaa jotakin siitä myös maalauskurssin yhteydessä. Viimeisenä maalauspäivänä näin tehtiin ja tämä yhdistelmä onnistui erittäin hyvin.

Feminiinisen henkisyyden kurssilla Yvonne ohjasi harjoituksia ja meditaatioita, joiden avulla hän johdatti meitä yhteyteen sisäisen papittaremme kanssa ja toimimaan siitä käsin. Hän on tutkinut intuitiivisesti papitarten tehtäviä sellaisissa muinaisissa kulttuureissa, joissa papittarilla oli tärkeä tehtävä (noin 2000 eKr. ja aikaisemmin). Hänen opetuksensa perustuu näihin sisäisiin inspiraatioihin. Työskentelimme etupäässä ulkona luonnossa. Viimeisenä päivänä kävimme lähteikössä tekemässä seremonian, jossa siunattiin ja koodattiin vettä. Kurssin aikana keskityttiin myös Maailmanäitiin ja tehtiin Maria-palvelus maan hyväksi.

Yvonne kertoi näkemyksistään ja antoi selkeitä ohjeita, mutta ei pitänyt pitkiä luentoja. Vaikka työskentelimme intensiivisesti, keskusteluille ja ilolle oli vapaasti tilaa. Se loi yhteishenkeä, ystävyyttä, innostusta. Yvonne antoi kurssipäivien kuluessa henkilökohtaisen selvänäköisen luennan niille kurssilaisille, jotka sitä halusivat. Näistä tuli erinomaista palautetta.

Osanottajien palautetta kursseista:
”Kurssi ylitti odotukset joka suhteessa. Olen niin onnellinen vieläkin ja olen maalannut vielä kotona lisää.”
”Ihana intensiivinen ja sydäntä lämmittävä maalauskurssi. Taianomainen innostus leijui ympärilläme kun heittäydyimme värien ja luovuuden maailmaan. Yvonnen opastus oli taitavaa ja rohkaisevaa.”
”Maalauskurssilla luomisen tuskaa ja muutama iloinen onnistumisen kokemus. Kolmekin päivää olisi minulle, aloittelevalle ’taiteilijalle’ riittänyt. 😉”
”Keskustelevaa opetusta, ihania meditaatiota, hyvä yhteishenki ja huikea papitarvihkimys meditaatio. Kurssin kruunasi Yvonnen parantava hoito kurssin lopuksi. Perjantaina saimme nauttia talon emännän kera virvoittavasta yrttisaunasta.”
”Meidän Feminiininen henkisyys-kurssimme oli viehättävä, lämmin ja eläväinen niinkuin Yvonne. Ja kesä kauneimmillaan!”
”Koin kurssin oikein voimaannuttavana ja hoitavana sekä sain työkaluja ja opin löytämään ja luottamaan omaan sisäiseen viisauteeni, sisäiseen papittareeni. Yvonnen opetus on pehmeää, viisasta ja ihanaa. Haluan opiskella häneltä lisää, hänellä on paljon ajankohtaista, feminiinistä viisautta, jonka aika on todellakin tullut.”
”Lempeä, kaunis, pehmeä ja sydämellinen energia välittyi Yvonnen ohjauksesta, mutta myös tahtoa ja viisautta. Sain monia uusia oivalluksia.”

Seuraavat kurssit
Jatkoa siis toivottiin kurssilaisten taholta. Maalauskurssin viimeisenä päivänä, jolloin työskenneltiin myös feminiinisen henkisyyden merkeissä, Yvonne sai idean pitää ensi vuonna yhdistetty intuitiivisen maalaamisen ja feminiinisen henkisyyden kurssi. Kurssilaisten taholta toivottiin myös sydänparannuskurssia.

Yvonne sanoi, että hän voi tulla kurssia pitämään minne tahansa Suomeen. Vuoton Joutsen Oulun seudulla on yksi vaihtoehto, mutta ei hyttysaikana! Toki on muitakin aikoja. Puhuttiin myös Etelä-Suomesta ja Lappikin mainittiin. – Tiedätkö sinä jonkun hyvän ja kohtuuhintaisen kurssipaikan mieluiten lähellä liikenneyhteyksiä? Ehdotuksia otetaan vastaan! – Yksi vaihtoehto, joka herätti mielenkiintoa, olisi lähteä porukalla Yvonnen luo Tanskaan Birkemosegårdeniin (Katso www.dengyldnecirkel.dk, erityisesti info/praktisk.)

Kynnyksenä on, että saamme kokoon sopivan kokoisen ryhmän osallistujia. Kun saamme porukan kokoon, voimme keskenämme ja Yvonnen kanssa neuvotella kurssin teemasta, paikasta ja ajankohdasta. Oletko kiinnostunut? Ota yhteyttä!

Verkosto
Molemmilla kursseilla syntyi lämmin ja innostunut ilmapiiri, joka kohosi kurssien loppua kohti. Niinpä puhuimme myös siitä, miten voisimme säilyttää yhteyden toisiimme. Maalauskurssilla suunnittelimme, että voisimme kokoontua joskus viikonlopuksi yhdessä maalaamaan. Toinen ajatus oli aloittaa feminiinisen henkisyyden verkosto. Nämä kaksi voitaisiin yhdistää, oli useiden mielipide. Verkosto voisi toimia esimerkiksi skypen ja sähköpostin avulla, ehkä myös facebookin kautta ja ehkä voisimme joskus kokoontuakin.

Näin jälkeenpäin minusta on tuntunut, että pyhän feminiinisyyden lisäksi voisimme kenties olla kiinnostuneita myös sen yhdistämisestä pyhään maskuliinisuuteen– meissä jokaisessa? Kiinnostaako myös maskuliinisuus aikamme uuden henkisyyden näkökulmasta? Mitä mieltä olet???

Verkoston ei tarvitse rajoittua vain Yvonnen tämän kesän kurssien osanottajiin, vaan muutkin ovat tervetulleita.

Oletko kiinnostunut?
Jos olet, ota yhteyttä!
Onko sinulla ehdotuksia?
Mielipiteitä?
Toivomuksia?

Anna-Riitta (kurssien tulkki)
anna-riitta.lindgren(at)uit.no, puh. 0503368496

Taidetta valotyönä – Yvonne Wassinin haastattelu

Anna-Riitta Lindgren

Yvonne Wassini on henkinen taiteilija, parantaja ja selvänäkijä Tanskasta, joka on yhdessä miehensä Asger Lorentsenin kanssa pitänyt monia kursseja Suomessakin. Asgerin kuoleman jälkeen 2012 hän on pitänyt omia kurssejaan. Kokemukseni on, että viimeaikaisilla kursseilla Yvonnen taiteellisuus ja herkkä parantava intuitiivisuus on kukoistanut entistä täyteläisemmin.
Yvonne on yli 70 vuotias ja syntynyt Kööpenhaminassa. Hän on toiminut nuorena 25 vuotta ensin luokanopettajana ja myöhemmin johtajaopettajana, kunnes siirtyi kokonaan henkiselle alalle.

Voitko kertoa hieman henkisestä tiestäsi?
Yvonne: Henkinen polkuni alkoi vähän aikaisemmin kuin tutustuin Asgeriin. Olin lukenut kaikki hänen siihenastiset kirjansa ja kaipasin jotakuta, jonka kanssa puhua lukemastani sekä sisäisestä henkisestä maailmastani. Menin kursseille henkiseen keskukseen, jota Asger siihen aikaan johti. Myöhemmin istuin aina hänen vieressään hänen kursseillaan ja esitelmätilaisuuksissaan. Aloin myös itse opettaa.

Minkälaista oli yhteistyösi Asgerin kanssa?
Yvonne: Halusimme herättää maan valotyöntekijät. Tämän takia perustimme valotyökeskuksen Den Gyldne Cirkel sekä maailmanpalvelijakoulutuksen. Halusimme yhdessä enkelikunnan ja Jumaluuden kanssa luoda enemmän valoa ja rakkautta maan päälle. Meidän keskuksessamme samoin kuin kursseilla eri puolilla maailmaa istumme piirissä ja luomme valoa ja rakkautta maan päälle. Tämä on tärkeää työtä juuri nyt. Maalla ja kaikella sen elämällä on tarvetta valotyöllemme. Keskuksessamme on valopalvelus joka sunnuntai ja sitä voi seurata internetin kautta.
Asgerin kanssa tutkimme myös sitä, minkälainen musiikki ja sen kautta tuleva värähtely auttaa valotyössä. Käytämme paljon klassista musiikkia ja sellaista uutta musiikkia, josta enkelit pitävät.

Minkälaista koulutusta olet itse antanut?
Yvonne: Yleisen hengentieteen lisäksi olen erikoistunut enkeli-ihmisiin, joita nykyään kutsutaan erityisherkiksi. Toinen tärkeä alani on intuitiivinen maalaaminen. Olen myös monien vuosien ajan antanut papitarkoulutusta ja opettanut muun muassa feminiinisestä Jumaluudesta ja kahdesta maailmanäidistä, Mariasta lännessä ja Kwan Yinistä idässä.
Olen selvänäköinen ja olen sen avulla saanut tietoa Jumalan Pyhästä Hengestä, joka on aineessa ja antaa sille elämän. Olen myös henkisesti suuntautunut taiteilija. Olen useita kertoja havainnut, että maalaukseni voivat olla enteitä siitä, mitä voi tapahtua. Olen opettanut intuitiivista maalaamista jo noin 25 vuotta.

Koska aloitit maalaamisen?
Yvonne: Olen aivan pienestä pitäen rakastanut piirtämistä ja maalaamista. Aloitin henkisen maalaamisen, koska näin fantastisia maailmoja meditoidessani ja osallistuessani valopalveluihin. Halusin jakaa näkemäni niille, jotka eivät ole niin onnekkaita, että voivat nähdä sisäisiin valomaailmoihin. Tämän takia halusin maalata valon kuviin.

Mitä tarkoitat intuitiivisella maalaamisella?
Yvonne: Se tarkoittaa, että meditoidaan ennen maalaamista, niin että kanava avautuu sisäisiin maailmoihin, deevojen ja enkeleiden maailmoihin. Niissä on hyvä ilmapiiri ja kauniita värähtelyjä, loistavia värejä ja muotoja.
Maalaustaiteen avulla haluan luoda valoa ja kauneutta maailmaan. Se tunnelma ja värähtely, jonka vallassa taiteilija maalatessaan on, ratkaisee paljon siitä, minkälaisia värähtelyjä kuva tulee säteilemään ulospäin ja miten se tulee vaikuttamaan ympäristöönsä. Kun olemme maalatessa koko ajan meditatiivisessa tilassa kauniin musiikin tukemana, meitä autetaan kohoamaan korkeampaan värähtelyyn ja lähemmäs enkelikuntaa. Meidän on helpompi saada yhteys sieluumme.
Kuvan ei tarvitse muistuttaa mitään. Värien värähtely ja valo ovat maalauksessa tärkeintä. Kun kuva myöhemmin ripustetaan seinälle, se vaikuttaa huoneen tunnelmaan ja ihmisiin, jotka oleskelevat siellä. Heille tulee hyvä olo, heidän värähtelynsä kohoavat ja tämä auttaa heidän henkistä kehittymistään.

Yvonne kertoi koskettavan tarinan:
Eräs nainen soitti äskettäin. Hän makasi kuolinvuoteellaan. Hän kertoi pitäneensä paljon eräästä maalauksesta, jonka olin tehnyt monta vuotta sitten. Se on hänen makuuhuoneensa seinällä, joten se on ollut aamulla ensimmäinen ja illalla viimeinen, jonka hän on nähnyt. Se on lohduttanut ja kohottanut häntä. Nyt hän halusi viimeisenä tekonaan kertoa taulun suuresta merkityksestä itselleen ja kiittää. Sain kyynelet silmiini, kun kuulin tämän. Puhuimme siitä, että hän tulee nyt menemään siihen kauneuden ja enkeleiden maailmaan, joka maalauksessa on. Hän iloitsi siitä. Hän kertoi myös, että hänen hautajaisissaan laulettaisiin virsi ”Se nu stiger solen af havets skød” (Katso, nyt aurinko nousee meren sylistä.) – Tämä keskustelu vahvisti minulle sen, että kun maalaa rakkaudella ja yhteydessä Jumalaan ja enkelikuntaan, maalauksesta virtaa auttavia värähtelyjä.

Asger Lorentsenin ja Yvonne Wassinin perustaman valotyökeskuksen kotisivuosoite on www.dengyldnecirkel.dk. Linkki valopalveluihin joka sunnuntai Suomen aikaa 13–14 löytyy etusivulta vasemmalta DGC – radio og TV. Keskuksen kotisivut ovat sekä tanskaksi että englanniksi.
Asger Lorentsenin johdolla laadittu valotyökoulutus on Suomessa saatavilla joko ryhmässä tai yksin tapahtuvaa opiskelua varten, katso www.kultainenakatemia.fi

Kaipaatko rukoilla Jumalaa Äitinä?

Opin nuorena, että Isä meidän -rukous on todella syvällistä valon magiaa. Jouduin yllättäen kriittiseen tilanteeseen ja pelkäsin ensin, että tulen hulluksi, sitten uskoin kuolevani. Samassa jokin minussa rupesi hokemaan Isä meidän -rukousta täysin mekaanisesti tyyliin hauki on kala hauki on kala. Kun tulin kohtaan ”tapahtukoon Sinun tahtosi”, tilanne laukesi silmänräpäyksessä. Kaikki oli taas hyvin.

Tämä tapahtui 1970-luvun alussa. Siitä lähtien olen nöyrästi kunnioittanut Isä meidän -rukousta. (Ei yhtään hullumpaa, että sitä opetettiin koulussa ja rippikoulussa. Miten mulle olis käyny jos ei olis opetettu?) Olin teini-ikäisestä lähtien kokenut, että Isä-Jumala on kaikkiallinen henki, ei erityisesti maskuliininen tai feminiininen, eikä sillä ole väliä, että nimitämme Isäksi. Myöhemmin rupesin kummastelemaan, miksi Jumalaa puhutellaan Herraksi, miksi ei koskaan Rouvaksi? Miksi jopa teosofiystävätkin kääntyvät paljon useammin maskuliinisten kuin feminiinisten mestareiden ja enkeleiden puoleen? Tuntui helpottavalta, että Asger Lorentsen käytti kuitenkin nimityksiä Isä-Äiti-Jumala ja Suuri Valkea Sisar- ja Veljeskunta.

Asia ei silloin vielä ollut minulle tärkeä. Vasta joskus 2000-luvun alussa tuli sysäys sisältäpäin. Tein Asgerin ohjaamaa meditaatiota, jossa kysyin sielultani, mitä valotyötä minun on tarkoituksenmukaista tehdä. Vastauksena kysymykseen valkea Äiti-Jumalan valo laskeutui auraani ja lähti virtaamaan maailmaan. Samalla sain selkeän ymmärryksen ilman sanoja, että me ihmiset tarvitsemme Äiti-Jumalaa löytääkseemme tasapainon. Kun palasin meditaatiosta päivätietoisuuteen, uskoin, että jos se tasapaino löytyisi, silloin voisi aivan uusi aika ihan oikeasti koittaa.
Tunsin Äiti-Jumalan läheiseksi, intiimiksi. Huomasin tietenkin myös, että en ole yksin – yhä useampi valotyöntekijä on meidän aikanamme saanut samansuuntaisen sisäisen viestin muodossa tai toisessa.

Tulin kovin herkäksi sille, mitä sanoja käytämme. En voinut enää lainkaan käyttää rukouksia, loitsuja tai mantroja, joissa jumalallinen mainitaan yksipuolisesti miehisellä nimellä tai sanalla. Tunsin, että menetän muun muassa Isä meidän -rukouksen. Sisäiset silmäni assosioivat sen kaikkien suurten uskontojen patriarkaalisuuteen: Näin loppumattomat laumat miespappeja rukoilemassa Herraa. (Kristittyjen keskuudessahan toistaiseksi vain protestanttisissa ja anglikaanisissa kirkoissa on naispappeja, Suomessa vasta vuodesta 1988 lähtien.)

Valoisana kesäiltana vuonna 2010 olin ajamassa autolla tuttua tietä Suomi-neidon kainalosta läpi Käsivarren Norjan puolelle Tromssaan. Reitti on alusta loppuun satumaisen kaunis – ensin Käsivarren suurtunturit ja sitten Norjan vuonot ja lumihuippuiset vuoret. Auton cd-soittimessa soi katolisen munkkikuoron levy, joka ehti matkan aikana pyöriä useampaan kertaan. Lempparini oli hartaan kauniilla melodialla laulettu Pater noster, Isä meidän, latinaksikin siinä määrin tuttu, että saatoin seurata sanoja. Välillä pyöritin tätä yhtä raitaa uudestaan ja uudestaan.
Olin melkein perillä, auto laskeutui vuorilta alas Tromssan salmen rantaan. Edessä vielä taival rantatietä pitkin Jäämeren Katedraalin eteen ja sitten korkean kaarisillan yli Tromssan saareen. Mielessäni alkoi kuulua toinen rukous, Äidin rukous, ikään kuin sisar Pater nosterille. Se virtasi esiin kohta kohdalta, ja minulle tuli sanomattoman hyvä olo. Ajaessani kaupungin läpi toistelin sitä mielessäni jotta en unohtaisi. Kun tulin perille, kirjoitin sen heti ylös.

Kun sain oman Äidin rukoukseni, saatoin taas käyttää myös Isä meidän -rukousta ilman ongelmia. Sain sen takaisin! Sisimpäni vaati Äidin rukouksen Isän rukouksen rinnalle tasapainon vuoksi.
Vaikka olin jo luullut rukousta valmiiksi, se muotoutui joiltakin yksityiskohdilta vielä seuraavien päivien aikana, kun kesken muitten puuhien päähän pälkähti jotain, mikä tuntui tulevan rukouksen aallonpituudelta. Viilaus oli kuitenkin vain aivan pientä. Mutta en voi koskaan tietää, vaikka jonakin päivänä sisimpäni vaatisi tekemään isommankin remontin… Nyt olen kuitenkin ollut jo useita vuosia onnellinen tämän rukouksen seurassa :–)

Olen sittemmin nähnyt kirjoissa ja internetissä useita sellaisia rukouksia Jumalalle Äitinä, jotka jokainen omalla tavallaan ovat rinnakkaisia Isä meidän -rukoukselle. Asia näyttää olevan ajankohtainen. Ei kuitenkaan pelkästään uusi: Jo muinaisilla essealaisilla on ollut Isä meidän -rukouksen parina Maaäidin rukous, jonka Tapio Kaitaharju on julkaissut suomen kielellä Maaäidinkirjassa 1980. Maailmaan näyttää mahtuvan useampia ja ties kuinka monta Äiti-Jumalan rukousta – kuka tahansa voi tehdä omansa! Äidin kanssa ei tarvitse olla niin dogmaattinen, että vain yksi rukous olisi oikea ja kaikki muut kerettiläisiä. Jos tunnet sydämesi tarvitsevan Äidin rukousta, tee omasi, tai pyydä sitä Äidiltä ;–)
Tässä oma rukoukseni meidän Äidillemme:

Rakas Äitimme, joka olet kaikessa,
pyhä olkoon Sinun rakastava läsnäolosi.
Kiitos siitä, että olet aina kanssamme. Anna meidän tuntea läsnäolosi.
Toteutukoon maailmankaikkeuden rakkauden tahto meissä ja kaikessa elämässä.
Rakas Äitimme, kiitetty ja siunattu olkoon kaikki se sielun ja ruumiin ravinto, jota annat meille joka päivä. Auta meitä kantamaan vastuuta lahjoistasi ja jakamaan ne keskenämme.
Kiitos siitä, että rakastat meitä joka hetki juuri sellaisina kuin me olemme. Siunattu olkoon Sinun rakkautesi valo. Anna sen virrata kauttamme siunaukseksi kaikille ja kaikelle.
Vapauta meidät valoon ja rakkauteen. Vapauta sisäinen lapsemme,
sillä Sinä olet rauha ja ilo, luovuus ja myötätuntoikuisesti nyt ja tässä. AUM

Anna-Riitta

Ture Aran opettama ylösnousemusmeditaatio

Ture Ara (1903–1979) oli Suomen ensimmäisiä tunnettuja iskelmätähtiä ja samanaikaisesti myös operettitähti, näyttelijä ja oopperalaulaja. Hän työskentelivuosina 1930–1953 Ruotsalaisessa Teatterissa ja 1953–1965 Suomen Kansallisoopperassa. Hän oli nuoruusvuosista asti henkinen ihminen ja joogan pioneereja Suomessa. 1960- ja 1970-luvuilla hän oli henkisesti suuntautuneiden ihmisten piirissä erittäin arvostettu opettaja.
Sattumalta olin niin onnekas, että erään ystäväni aloitteesta kävimme Turen jooga- ja meditaatiokurssin talvella 1971 ja toisen ystävän suosittelemana olin hänen oppilaanaan vuosien 1973–1979 aikana. Sekä kurssilla että myöhemmin hänen luonaan ydinasiana oli harjoitus nimeltä ylösnousemusmeditaatio. Se kirjoitettiin käsin paperille Turen sanelun mukaan. Hänen käsityksensä oli, että sanelun mukaan kirjoittamisella oli oma merkityksensä eikä hän jakanut sitä paperille monistettuna. Hän sanoi kuitenkin, että tätä meditaatiota on lupa jakaa muille ihmisille.
Ture ei kuitenkaan enää vuosikymmeniin ole ollut meille sanelemassa. Jotkut meistä vielä elävistä Turen entisistä oppilaista olemme heränneet huomaamaan, että hänen antamiaan aarteita ei kannattaisi viedä mukanaan hautaan. Joitakin versioita hänen ylösnousemusmeditaatiostaan onkin viime vuosina näkynyt painettuna. Minullakin on tallessa kaksi versiota, toinen kurssilta 1971 ja toinen ensimmäiseltä käynniltäni hänen luonaan 1973.
Eri versiot poikkeavat toisistaan yksityiskohdissa, mutta pääasiat ovat aina samat. Ture saneli lukematta mistään paperista ja opetti suorassa yhteydessä sisäiseen mestariinsa. Jokainen kurssiryhmä ja oppilas sai sen minkä veti puoleensa – mediaatio-ohjeen itselleen sopivassa muodossa – ei siis ole kyse mistään ”oikeasta” tai ”vielä oikeammasta” versiosta. Seuraavassa versio, johon olen yhdistänyt omat kaksi sanelun mukaan kirjoittamaani:

YLÖSNOUSEMUSMEDITAATIO
Ture Aran sanelema 1971 ja 1973

Olen äärettömän lumilakeuden keskipisteessä pakkasyöllisen tähtiteltan alla. Jokainen tähti vastaa yhden ihmisen Jumalkipinää.

1) Minä ajattelen: Minä olen ylösnoussut. Kun tämä ajatusmuotti on selvä, minä tunnen, kuinka oman tähteni kautta olen noussut tähtiteltan toiselle puolelle. Täällä on kaikki homogeenista kirkkautta, säteilevää valoa, johon olen sulautunut kuin sadepisara valtamereen, kuitenkin säilyttäen yksilöllisen tietoisuuteni tässä laajentuneen tietoisuuteni valtameressä.

2) Minä ajattelen: Minä Olen – Pyhä Totuus. Kun tämä ajatusmuotti on selvä, minä tunnen olevani minä itse tämä valo (= logos, kosminen tietoisuus, buddhi, Kristus, korkeampi minä; kaikki tarkoittavat samaa.) Annan tämän tunteen jatkua pyhässä hiljaisuudessa, kunnes sisässäni alkaa nousta riemullinen autuus, joka aivan kuin laajentaa sydäntäni.

3) Siunausvaihe. Minä ajattelen: Siunattu ole sinä pyhä valo, joka kauttani säteiletsiunaukseksi kaikille ja kaikelle koko universumissa. Samalla tunnistamme sydänsykkeemme. Minä tunnen, miten Pyhä Helmiäisvalo säteilee jokaisella sydänsykkeellä sydämestäni ja leviää silmänräpäyksessä kaikkialle koko universumiin. Koska itse Minä Olen Pyhä Läsnäolo estoitta säteilee jokaisen sykkeeni kautta, valkoinen helmiäisvalo muuntuu sydänsykkeessämme vaalean ruusun hehkuksi, joka on Jumalallisen Rakkauden värähtelyn väri. Tämä Jumalallinen Rakkaus on kultainen yleisavain kaikkiin värähtelyihin ja aallonpituuksiin koko universumissa.

Kun olet tehnyt tämän kuukauden verran ja sen sisältö on sinulle aivan kirkas kuin timantti, voit käyttää seuraavaa lyhennettyä kaavaa:

1) Nouse
2) Ole kirkas
Odotustauko
3) Säteile
Tunnista sydänsyke

Jokaisessa kolmessa vaiheessa minä tiedän ja tunnen vaiheen elävänä tapahtumana. Siksi täytyy osata ulkoa alkuperäinen muoto.
Päivisin voit milloin tahansa tunnistaa sydänsykkeen ja kysyä: Mikä on se voima, joka sykittää sydäntämme? Tunne valtimosi sykittäjän läsnäolo.

Näin Turen sanelun mukaan. Vielä muutama oma kommenttini:
– Sydänsykkeen tunnistaminen: Ture neuvoi tunnistamaan valtimon sykkeen vasemman käden peukalolla oikean käden ranteesta, jos sykettä ei spontaanisti tunne esimerkiksi rinnassaan. Kun ranteesta kerran löytää oikean paikan, se on helppo toistaa koska vain, sekä meditaation kolmannessa vaiheessa että päivän puuhien lomassa.
– Vaalean ruusun hehku on puhdas vaaleanpunainen eli villiruusun terälehtien väri (eikä harmaalla taitettu ns. vanha roosa.)
– Ture puhui siitä, että ajatus ja tunne ovat ne kaksi asiaa, joille tämä meditaatio perustuu. Sanellessaan hän käski alleviivata kolmessa kohdassa sanat minä ajattelen ja minä tunnen. Ensin tulee muodostaa lauseen sisältämä ajatus selkeänä, ja kun se on kiteytynyt, seuraa se, minkä tuntee itsessään sisäisenä tapahtumana. Tämä on hänen opettamansa meditaation menetelmä.
– Ture kertoi kysyneensä sisäiseltä mestariltaan, miten olisi soittaa meditaation taustalla klassillista musiikkia, esimerkiksi Händelin Largo (siis sama kappale jota meidän Asger käytti hyvin usein meditaatioissa ja palveluissa.) Turehan oli ammattilainen klassisen musiikin alalla. Mestari vastasi kuitenkin kieltävästi. Tämä meditaatio tehdään hiljaisuudessa.

Anna-Riitta Lindgren

Uudet kotisivut

Nyt on uudet Aurinko-Maa ry:n kotisivut julkaistu. Löydät sivuilta ajankohtaisista uusista koulutuksista tietoa. Päivitämme sivuja säännöllisesti. Uusi ilme ja uusi aktiivisempi kotisivu toivottaa lukijat sydämmellisesti tervetulleeksi Aurinko-Maa ry:n. Sydänten yhteistyötä yli rajojen!