Tarja Salomaa

Lisävaloa Asgerin kirjoituksiin

Kommentteja uskontoon, Kristukseen ja rakkauteen liittyviin kysymyksiin, jotka Asger Lorentsenin artikkelit ovat saamani palautteen mukaan lukijoissa herättäneet.

Omasta kokemuksesta universaalimpaan ymmärrykseen
Kun itse 80-luvulla olin ”nuorten tanskalaisten” pitämällä Seitsemän säteen kurssilla, muistan hämmentyneeni, että kurssilla puhuttiin ”uskonnosta”. Olin tullut kurssille oppimaan parantamista enkä silloin voinut mitenkään ymmärtää, miten ”uskonto” liittyy parantamiseen. Silloin minulle parantaminen oli energian välittämistä. Erään meditaation jälkeen tunsin noin puolen tunnin ajan suurta sisäistä tuskaa ja kävin läpi mieltäni askarruttavia kysymyksiä. Olinko tullut väärään paikkaan? Oliko minua johdettu harhaan? Jatkaisinko kurssia? En ymmärtänyt, miksi tämä asia sai minut pois tolaltani. Piina katkesi kuitenkin melko nopeasti. Jokin minussa loi riittävästi luottamusta näihin opettajiin, joista yksi oli Asger Lorentsen. Ajattelin, että jos tässä nyt mennään harhateille, menen sinne mieluummin näiden kuin muiden kanssa. Päätin jatkaa ja antaa itselleni ja kurssin opettajille aikaa, vaikka en ymmärtänytkään kaikkea heidän opetustaan.

Olen kiitollinen, että säilytin avoimen asenteeni. Vasta monia vuosia jälkeenpäin ja monien elämien traumaattiset hylkäämiskokemukset rakkaudeksi muunnettuani sain nähdä, kuinka myös suhteeni Jeesukseen liittyi yhteen maaelämieni perustraumaan. Olin tuntenut Jeesuksen hyvin läheisesti enkä kestänyt elämää ilman hänen seurassaan kokemaani jumallista rakkautta. Jeesuksen pois lähteminen satutti liikaa ja niin syvältä, että päätin sulkea hänet kokonaan pois elämästäni. Omien kokemusteni ymmärrykseni perusteella koin, että maan päällä ei voi luottaa kenenkään ihmisen rakkauteen. Silloin päätin ”olla enää koskaan rakastumasta keneenkään, sillä kuitenkin minut hylätään”.

Päätöksellä oli ratkaiseva merkitys seuraaviin inkarnaatioihin. Kokemus hylätyksi tulemisesta oli osa sieluni suurta suunnitelmaa. Tässä elämässä olen kerta toisensa jälkeen päättänyt uskaltaa rakastaa toisia ihmisiä, senkin uhalla, että he hylkäävät minut. Olen saanut kokea moneen kertaan, että rakastaminen ”kannattaa”, vaikka kaikki ei menekään omien suunnitelmien mukaisesti. Pitää vaan antaa rakkauden ohjata, ilman että sille asettaa omia toiveita. Tällä kertaa en ole pettynyt, vaan päinvastoin olen kerta toisensa jälkeen saanut kokea, että elämä kantaa ja rakkaus voittaa aina. Rakkaus on vähitellen avannut sydäntäni ja ymmärrystäni yli suurimpien toiveiden ja odotusten. Olen löytänyt rakkauden, johon voin luottaa ja joka ei koskaan jätä minua.

Vastaavia kokemuksia Jeesuksen rakastamisesta on lähes kaikilla, sillä Jeesuksen ja kristinuskon vuoksi kärsineitä on paljon. Joku on poltettu roviolla, toinen joutunut inkvisition uhriksi tai muuten uskonsa vuoksi vainotuksi tai marttyyriksi, joku muu on menettänyt uskonsa elävään jumalyhteyteen kirkon maallistuessa tai leipäpappien saarnatessa ikuista tuomiota. Ei siis ole ihme, että jo pelkkä Jeesuksen, Kristuksen tai jonkun muun syvästi vaikuttaneen kokemuksen mainitseminen aktivoi traumaattisen kokemuksen. Kokemukseni mukaan pelkkä sanan mainitseminen ei tavallisesti saa aikaan omanlaistani reaktiota, vaan kipu aktivoituu vasta silloin kun saamme kokea uudestaan sen syntymähetkellä vallinneen värähtelyn. Tämä selittää, miksi syvimmät traumat tarvitsevat pyyteetöntä rakkautta parantuakseen. Jos ero Jumalasta on aiheuttanut trauman, vain kokemus Jumalan läsnäolosta parantaa trauman. Pohjimmiltaan kaikki kipu, sairaudet ja ongelmat ovat parannettavissa Jumalan rakkaudella sen jälkeen kun ne ovat saaneet tehtävänsä valmiiksi ja olemme valmiit luopumaan niistä. Kaikella on tarkoituksensa. Me tarvitsemme traumaattisia kokemuksia kasvaaksemme laajakatseisemmiksi, itsenäisemmiksi ja rakastavammiksi tai yksinkertaisesti tutustuaksemme elämään syvemmin.

Jeesus ja Kristus
Nykyisen ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan Jeesus ja Kristus ovat kaksi eri asiaa.
Maailman uskonnoissa ja henkisessä kirjallisuudessa Kristuksesta käytetään monia nimityksiä: Maailmaopettaja, Kristus, Bodhisatva, Messias, Imam Mehdi, Maitreya, Jumalan sydän, ylösnousemuksen voima, kaikkiallinen rakkaus, universaali rakkaus, sisäinen elämä, sydämen henki, aurinkohenki, sisäinen aurinko, ja monia muita. Nimiä on monta, ja ne kaikki kuvaavat eri aspekteja tästä suuresta rakkauden ja viisauden mestarista.
Jeesus on maan päällä elänyt ihmiseksi syntynyt suur sielu, joka oli sisäisesti hyvin läheisesti yhteydessä Kristukseen ja joka elämässään eli todeksi ja symbolisesti osoitti meille mitä vihkimyspolku on. Kristus puolestaan on se suuri rajattoman rakkauden ja syvän viisauden olento, jonka kautta maailmankaikkeuden sydämen / aurinkokuntamme logoksen rakkaus virtaa meidän planeettamme sydänkeskukseen ja sieltä kaikkeen elämään maan päällä. Jeesus toi Kristuksen rakkauden ihmiseen ja maan piiriin, niin että ihmiset Jeesuksen lähellä ollessaan saattoivat henkilökohtaisesti tuntea ja kokea mitä Kristuksen / Jumalan pyyteetön ja myötätuntoinen rakkaus voi olla. Kolmen vuoden ajan Kristus toimi Jeesuksen sisäisten kehojen kautta niin läheisesti, että he olivat kuin yksi tietoisuus, Jeesus-Kristus. Tämän Jeesuksen ja Kristuksen yhteen sulautuneen tietoisuuden ja Jeesuksen kehojen kautta Maahan laskeutui Golgatalla ylösnousemuksen energia, johon samaistuneena ja sen täyttämänä Jeesus teki ylösnousemuksensa. Tämä Jeesuksen kulkema polku on avoin jokaiselle sielulle.

Kristus, kristustietoisuus ja sielun ominaisuudet
Kristus ei kuulu vain pyhimyksille tai harvoille ja valituille, vaan kaikille sieluille, maan kaikille ihmisille ja koko planeetalle. Kristuksen merkitys planetaarisella tasolla on sama kuin, mitä yksilötasolla kutsutaan mm nimillä sielu, sielutietoisuus, kristustietoisuus, tietoisuuden rakkaus-viisaus aspekti, korkeampi minä, tai Ego isolla alkukirjaimella.

Sielu on yhteydessä ihmisen persoonallisuuteen sekä sydämen että mielen kautta. Sielu ilmentää hyvin monia ominaisuuksia, ei pelkästään rakkautta ja myötätuntoa, jota monet luulevat sielun ainoiksi ominaisuuksiksi. Sielun muita ominaisuuksia ovat mm rohkeus, oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus, totuus, luovuus, ymmärrys, talonpoikaisjärki, ennakointikyky, yhteistyö, kärsivällisyys, moraalinen suoraselkäisyys, kunnioitus ja peräänantamattomuus sekä toisaalta sellaiset ”pehmeät piirteet”, kuten hyvyys, lempeys, ystävällisyys, sydämellisyys, rauhallisuus, tyyneys, seesteisyys, empatia, uhrautuvaisuus, herkkyys, uskollisuus ja vilpittömyys. Sielun ominaisuudet kehittyvät vähitellen, ne ovat osa ihmisenä olemista ja kasvamista. Juuri näitä myönteisiä ominaisuuksia meidän tulisi kehittää itsessämme. Karsittavia ominaisuuksia ovat puolestaan esimerkiksi itsekkyys, itsekeskeisyys, viha, kauna, pelko, kovuus, kylmä älyllisyys, ylpeys, ahneus, juonittelu, arvostelu, kunnianhimo, laiskuus, saamattomuus, välinpitämättömyys, päättämättömyys, uskottomuus, tuhlaavaisuus, liiallinen sallivuus ja suvaitsemattomuus.

Elämässä tarvitaan monenlaisia taitoja ja selviytymiskeinoja. Viisaus syntyy eletyssä elämässä saadusta kokemuksesta. Me tulkitsemme kokemuksia oman kokemusmaailmamme perusteella. Viisaus on yksilöllistä ja perustuu omaan elämänkokemukseen ja ymmärrykseen, ei pelkästään kirjatietoon tai toisten saamaan kokemukseen. Viisaus on osa omaa henkistä pääomaamme.

Me tarvitsemme viisaita ja kokeneita valtioiden johtajia ja poliitikkoja, laajakatseisia ja asialleen vihkiytyneitä tiedemiehiä ja -naisia, taiteilijoita, ajattelijoita, filosofeja, yhteiskunnallisia uudistajia, lain laatijoita ja ylläpitäjiä, visionäärejä ja kaikkia niitä, joiden motiivina on omalla elämällään rakentaa parempaa tulevaisuutta mahdollisimman monelle, ei vain itselleen tai edustamalleen ryhmälle. Juuri ihmisten toiminnan ja luonteenpiirteiden kautta jumalalliset ominaisuudet ja universaalin mielen ajatusmaailma voivat rakentua osaksi tavallista elämäämme.

Kristus johtaa maapallon sisäisillä tasoilla olevaa Suurta Valkoista Sisar-Veljeskuntaa, jonka tehtävänä on inspiroida, ohjata ja tukea ihmiskunnan kehitystä kohti ykseyttä ja universaalisuutta niin sydämen kuin mielen kautta. Kristus voi vaikuttaa tietoisesti ihmiseen kuitenkin vain hänen sielunsa kautta, vasta sitten kun ihminen on valmis yhteistyöhön korkeamman itsensä kanssa. Sitä ennen ihmisen elämää ohjaavat hänen oma henkilökohtainen tahtonsa, mielensä ja mielihalunsa. Kristuksen kanssa yhteistyötä tekevä henkilö pyrkii toteuttamaan elämässään korkeampaa tahtoa, johon sisältyy luonnostaan rakkaus kaikkea elämää kohtaan ja ymmärrys kaiken elämän ykseydestä, yhdenvertaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja osallisuudesta Suuren Suunnitelmaan.

Uskontojen perimmäinen tehtävä on liittää ihminen uudestaan hänen jumalalliseen itseensä (sieluun ja henkeen) ja Jumalaan. Merkitys avautuu parhaiten uskonto-sanan kansainvälisten nimien kautta, sana ”re-ligio” merkitsee uudestaan yhteen liittämistä. Uskonnossa ei siis ole kyse tiettyjen uskonkappaleiden tai pappien ja teologien selityksiin uskomisesta tai tiettyjen rituaalien noudattamisesta. Uskonnoilla on parhaassa mielessä ollut suuri tehtävä johdattaa ihmisiä ulkoisten sääntöjen kautta hyvään elämään, sillä vasta sen jälkeen, kun ihmisellä on oma henkilökohtainen yhteys sisimpään jumaluuteensa (sieluun, kristustietoisuuteen), hän alkaa saada opetusta oman intuitionsa kautta. Joka uskonnolla on omat tapansa tukea ja ilmentää henkisyyttä. Uskonnot ovat alun perin syntyneet tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa palvelemaan ihmisten sen hetken henkisiä tarpeita. Muun elämän tavoin, myös uskonnot kehittyvät voidakseen paremmin vastata oman aikansa haasteisiin. Mikään uskonto ei ole yksi ja ainoa oikea tie Jumalan luo, toisaalta jokaisesta uskonnosta löytyy käsitys Jumalan tai elämän ykseydestä. Jumalan voi yhtä hyvin löytää kirkon ulkopuolelta kuin sen sisältä, sillä Jumala ei asu kirkossa, vaan ihmisen sydämessä ja kaikessa siinä mikä elää ja hengittää. Henkisyys on yksilön oma tapa ilmentää jumaluuttaan.

Ihmisen tie omaan sydänkeskukseen alkaa avoimesta ja herkästi aistivasta sydänkeskuksesta ja johtaa pään keskusten kautta sieluun. Sielu on osa universaalia rakkauden ja viisauden maailman värähtelyä eli sitä taivaasta, jota me valotyöntekijät tahdomme tuoda alas ihmisten maailmaan. Tämä taivas ei tule alas omalla painollaan, vaan se laskeutuu tänne sitä mukaa kun me pidämme sinne johtavaa yhteyttä auki ja sallimme sen rakkauden ja arvomaailman tulla osaksi meidän ihmisten omaa maailmaamme, kun se alkaa näkyä käytännössä ja arjen tasolla omassa arvomaailmassamme, omissa ajatuksissamme, tunteissamme ja teoissamme. En usko, että jollain hetkellä ihmiset yhtäkkiä vain muuttuisivat hyviksi ja pahuus häviäisi napin painalluksella. Mahdollisuus universaalin rakkauden kokemiseen on aina ollut! Nyt vain se on tullut voimakkaammaksi ja ikään kuin lähemmäksi meitä. Kuitenkin meidän on itse tehtävä valinta, valittava valo ja rakkaus, keskellä arkea. Meidän on muututtava, ei muutos muuten tänne tule.

Maa ja ihmiskunta ovat matkalla kohti ylösnousemusta. Näin on päätetty. Ei ihmisten maailmassa, vaan korkeammissa neuvostoissa. Me kaikki, niin ihmiset kuin Maan muut luomakunnat olemme osallisia tässä ylösnousemuksessa. Olemme osa Suurta Suunnitelmaa. Maa on muuttumassa pyhäksi planeetaksi. Tähän työhön me kaikki voimme osallistua kukin omien edellytystemme mukaisesti ja maailmankuvastamme riippumatta.

Comments are closed