To be IN the world, but not OF the world
Olen viime aikoina pohtinut hiljaa mielessäni miksi ihmiset ovat niin tohkeissaan USA:n presidentinvaalien tuloksesta. Olen pohtinut, pitäisikö minun olla vaaleista jotain mieltä? Tämä on tietysti eksistentiaalinen kysymys. Elämässä me kaikki teemme valintoja. Mutta pitääkö valinnan tekemiseen liittyä näin suuria tunteita, näin vahvoja mielipiteitä? Miksi ihmiset eivät vain rauhallisesti totea, että näin äänestettiin ja nyt edetään ja eletään sen mukaisesti. Miksi kaikki tämä hälinä? Ymmärrän, että näin ihmiset toimivat. Mutta eivät kaikki. Minulle tuo hälinä ei ole luonnollinen olotila. Minulle on paljon luonnollisempaa levätä sydämeni rauhassa, pois mielen ja ulkoisen maailman hälinästä. Tässä sydäntilassa ollessani minulla ei ole mitään vahvaa mielipidettä, ei edes mitään tarvetta ottaa kantaa. Seurasin vaaleja ja odotin ratkaisua kuin kuka tahansa. Mutta, katselin vaaleja ikään kuin teatteriesitystä, kuin toista maailmaa. Tiedän, että hälinä on osa tätä maailmaa. Se on osa maailman tapa puhua ja elää. Ihan hyvä niille, joille se on tärkeää. Hälinä vain ei kosketa minua, mutta ei se myöskään häiritse minua. Annan ihmisten olla mitä mieltä he ovat. En tuomitse tai kritisoi heitä. Annan heidän elää omaa elämäänsä niin kuin he haluavat. Se on heidän asiansa.
Näin vaaleista yhden mielenkiintoisen YouTube videon, jonka viesti kuului näin: Ei oikeastaan ole väliä, kumpaa ehdokasta kannattaa. Oleellista on se, että on aidosti ja vilpittömästi sitä mieltä kuin on, mutta ei tuomitse toisin ajattelevia. Silloin ihmisen sydän on avoin ja korkeampi värähtely pääsee laskeutumaan ihmiskuntaan. Tuo ajatus resonoi vahvasti omassa sydämessäni. Niin, onhan meille sanottu, että ”antakaa kaikkien kukkien kukkia” tai ”äänellään se lintukin laulaa”. Oivalsin taas kerran, että eihän maailmassa mitenkään voi olla yhtä ainoaa oikeaa vastausta tai mielipidettä tai ratkaisua. ”Kaikki tiet johtavat Roomaan”. Maailmassa on niin monia kohtaloita ja monia eri sielunsuunnitelmia. Jokainen on syntynyt juuri siihen perheeseen ja kulttuuriin, joka antaa juuri hänelle parhaat mahdollisuudet oppia ja luoda juuri sitä, mikä on oman elämän kannalta optimaalista. Tärkeintä ei ole mitä mielipidettä edustaa, vaan kuinka sen tuo ilmi ja kuinka elää sen mukaisesti. Onko itse harmoniassa sisäisen olemuksensa kanssa, oman sielunsuunnitelmansa kanssa. Kuinka hyvin kuuntelee ja kunnioittaa toisia. Kuinka yhdessä toisten kanssa pyrkii edistämään ratkaisuja, jotka tuovat mahdollisimman paljon hyvää kaikille ja samalla siis myös itselle. Ei voi olla yhtä ainoaa mallia, ei yhtä ainoaa ratkaisua. Tärkeintä on tiedostaa se, että oma näkemys on aina rajallinen osa suurempaa suunnitelmaa, josta ei itse ole vielä tietoinen. Näin ollen on ihan turha pitää kynsin ja hampain kiinni jostain tietystä ratkaisusta. Aina on hyvä olla avoin uusille mahdollisuuksille, uusille tavoille päästää kohti yhteistä tavoitetta. Ei kukaan ihminen, ei mikään ryhmä tai ideologia voi yksin olla oikeassa ja toiset väärässä. Ratkaisu löytyy vastakkainasettelun eli kaksinaisuuden tuolta puolen, sydäntietoisuudesta.
Näissä vaaleissa oli suurempi äänestysprosentti kuin koskaan aikaisemmin. Se kertoo minulle, että ihmiset olivat ajatelleet asiaa. He ovat heränneet ja ottaneet aktiivisen roolin maansa asioiden hoidosta. Se on uutta. Ei vain anneta ”toisten päättää”. Se on heräämistä vastuun kantamiseen yhteisistä asioista. Se on osa demokratiaa, kansakunnan yhteisen kollektiivisen tahdon (sielun) heräämistä. Aivan niin kuin yksilön kohdalla, päätös syntyy erilaisten ja usein vastakkaisten tai jopa toisiaan vastaan kilpailevien ajatusten ja näkemysten ristitulessa. Uskon, että päätöstä ohjaa lopulta aina jokin korkeampi voima, sen mukaan kuinka avoimia ihmiset ovat sydämessään sitä kuuntelemaan. Tämä on iso askel ihmiskunnan tietoisuudessa.
Näitä vaaleja oli upea seurata. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea tästä vielä seuraa. En kuitenkaan tahdo olla sanomassa, että tulos oli hyvä tai huono. Tulos vain on se, mikä se on. Ei sen enempää eikä vähempää. Näin on tapahtunut ja nyt eletään sen mukaisesti. Toisaalta, kunnioitan suuresti aktivisteja, joiden tehtävänä on pitkäjänteisesti viedä eteenpäin uusia asioita, usein suurten vaikeuksien keskellä. Meitä on niin monta moneksi, jokaisella on oma tehtävänsä osana tätä kokonaisuutta. Minä taas en ole luonteeltani mikään väittelijä, en kuvainnollisesti enkä käytännössä, en mikään barrikadeille nousija, vaan toimin mieluummin hiljaa ja taustalla, jopa näkymättömästi. Asioiden lakoninen toteaminen on minulle helppoa ja luonnollista. Olen harjoitellut sitä vuosituhansien ja monien inkarnaatioiden ajan.
Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että minulle on kaikkein helpointa ja luontaisinta, kun saan vain levätä oman sydämeni rauhassa, osana suurta sydänten verkostoa. Olen siis mukana tässä maailmassa omalla tavallani. Osallistun aktiivisesti ”maailman menoon” kun katson sen tarpeelliseksi. En ole erilläni elämästä ja maailmasta. Sydämeni kautta tunnen syvää inhimillistä yhteenkuuluvaisuutta kaiken elämän kanssa, niin luonnon kuin ihmisten kanssa.
Koen olevani maailmassa ilman, että sen hälinä vie minut mukaansa tai häiritsee minua, ilman, että samaistun siihen. Ymmärtääkseni juuri tätä on kristustietoisuudessa lepääminen, tai sydäntietoisuudessa lepääminen, 5D:ssä oleminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se on olotila, johon Jeesus viittasi sanoessaan: Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Englanniksi: You are from below; I am from above. You are of this world; I am not of this world. (Joh. 8:23). Sydäntietoisuus eli ”ylhäällä oleminen” on kaikille mahdollista, se ei ole vain Jeesuksen tai pyhimysten tai joidenkin harvojen etuoikeus. Sama opetus toistuu maailman kaikissa henkisissä traditioissa, hieman eri sanoin ja painotuksin. Uskon ja toivon koko sydämestäni, että jokainen meistä löytää onnellisuuden, elämänilon ja sisäisen rauhan juuri omalla tavallaan ja omalla ajallaan.
Olen kiitollinen, että olen nyt myös tämän elämäni aikana oppinut hiljentämään mieleni, rauhoittamaan sydämeni, vetäytymään rauhaani ja elämään arjen keskelläkin sydämen syvässä rauhassa. Jos en aivan koko aikaa ja joka tilanteessa, niin ainakin niin suuren osan ajasta, että tunnen eläväni jatkuvasti tyytyväisenä, tyynenä ja rauhassa. Olen löytänyt syvän elämänilon. Olen sisäisesti onnellinen, vaikka elämä ympärilläni ja maailmassa on kaikkea muuta kuin tyyntä tai rauhallista. Tunnen ja uskon vahvasti, että kun lepään sydäntietoisuudessa, kun olen tietoisesti läsnä tässä hetkessä, rauhallisuus vaikuttaa tasapainottavasti niin itseeni, ympäristööni, yhteisööni kuin koko maailmaan, ilman että varsinaisesti ”teen” mitään. En varmasti ole ainoa, jolle tällainen tietoinen ”oleminen” on luontaisin tapa vaikuttaa maailmaan. Olen kiitollinen, että voin toimia näkymättömästi ja silti vahvasti, olemalla tietoisesti yhteydessä omaan syvimpään itseni, vain omassa keskuksessani leväten. Samalla tiedän olevani osa koko planeetan elämää ohjaavaa suurta Rauhan ja Rakkauden Valtakuntaa, sitä Suurta Universaalia Luovaa Voimaa, joka jatkuvalla ja vahvalla Läsnäolollaan tukee ihmiskuntaa ja sen tietoista kulkua matkalla kohti vakaampia aikoja.
Kultaisen Äidin sydänajatuksin
Tarja Salomaa <3